Olen kirjoittanut aiemmin ilotulitteista taiteena, ilotulitealan byrokratian kiemuroista sekä erilaisista lieveilmiöistä ilotulitteiden ja ilotulitealan ympärillä. Monesti näitä pohtiessa päätyy niin syvälle aivosumun kaninkoloon, että unohtuu mistä lopulta kaikessa on kyse. Päätin siis tässä kirjoituksessa palata alkulähteelle ja pohtia ilotulittamisen syvintä olemusta. Ilotulitteista uutisoidaan usein negatiivissävytteisesti, vaikka kyseessä onkin varsin harmiton ja hauska erilaisten merkkipäivien juhlistustapa. Suomalaisille tunnetuin ilotulitteiden käyttöaika on tietenkin vuodenvaihde, mutta näin ei kuitenkaan ole kaikkialla maailmassa. Ameriikan Yhdysvalloissa ilotulitteiden pääsesonki on itsenäisyyspäivä 4. heinäkuuta. Britit taas juhlistavat Guy Fawkesin päivää ilotulitteilla marraskuussa. Espanjan Valenciassa puolestaan kokoonnutaan monipäiväisille Las Fallas -festivaaleille ilotulitteiden pariin maaliskuussa. Jopa Suomessa on suuriakin kulttuurillisia eroja Pohjanmaan ja muun Suomen välillä. Pohjanmaalla huvilakauden päättäjäiset tai venetsialaiset ovat jopa suurempi ilotulitejuhla kuin vuodenvaihde. Tietääkseni muissa kielissä ilotulitteisiin ei yhdistetä sanaa “ilo”, mutta kaikille eri kulttuureille on yhteistä se, että ilotulitteet yhdistetään nimenomaan riemuun, juhlaan ja iloon. Ilotulitteet ovat tehosteita sanan varsinaisessa merkityksessä. Niillä tehostetaan jotakin positiivisella tavalla merkittävää tapahtumaa, jotta se olisi ikimuistoinen. Moni muistaa erinäisiltä merkkipäiviltä juuri ilotulitteet. Ilotulitteet eivät kuitenkaan ole vain oheistuote, vaan ne ovat monille jonkin juhlan päätarkoitus. Lapsille vuodenvaihteet ovat ikimuistoisia elämyksiä, joita odotetaan malttamattomalla innolla ja muistellaan vielä vuosikymmenienkin päästä. Kuitenkin ilotulitteet ovat kehittyneet erityisesti myös aikuisille mieluisaan suuntaan viime vuosina. Efektit kuluttajapadoissa ovat parhaimmillaan äärimmäisen näyttäviä ja peittoavat monen pikkukaupunginkin ammattinäytökset. Ilotulitteiden positiivinen kehitys on luonut Suomeenkin hiljalleen kasvavan harrastuksen ilotulitteiden parissa. Vain joitakin vuosia aiemmin Suomessa oli lähes mahdoton ajatella olevan mahdollista harrastaa ilotulitteita tai ilotulituksia. Harrastustoiminnan myötä ilotulitteista on tullut entistä enemmän itsetarkoitus, ei vain jonkin juhlan yhteydessä tapahtuva ohjelmanumero. Varmasti vuodenvaihde säilyttää asemansa merkittävimpänä ilotulitesesonkina, mutta ympärivuotinen harrastaminen on selvästi lisääntynyt. Vaikuttaakin siltä, että Suomeen on syntymässä jopa jonkinlainen ilotulituskulttuuri. Tämä on pelkästään positiivinen asia myös ilotulittamista jostain syystä vastustavien kannalta. Ilotuliteharrastajat tai “hörhöt” ovat lähes poikkeuksetta vastuullisia ilotulitteiden käyttäjiä ja osaavat ottaa myös muut ihmiset huomioon ilotulitteita käyttäessä. Vastuullinen käytös myös leviää tietoisuuden lisääntyessä. Vaikka jotkin julkisyhteisöt ovatkin lopettaneet ilotulitusnäytösten tilaamisen vihaisten somekommenttien pelossa, yksittäinen kansalainen voi olla varsin tyytyväinen ilotuliteympäristön kehitykseen. Kuluttajatuotteet ovat kaikin puolin ennennäkemättömän hyviä, tuotevalikoima Suomessa on laajempi kuin koskaan ennen ja tosihörhöille jopa harrastaminen on mahdollista. Iloitkaamme siis tästä kehityssuunnasta ja juhlistakaamme sitä mitä hienoimmin ilotulittein! Toivotan kaikille erinomaisen iloista ja turvallista vuodenvaihdetta mitä parhaimpien ilotulitteiden parissa. Ja muista ilotulittamisen kolme käskyä: 1. Käytä AINA suojalaseja. 2. Tue AINA pata. 3. Sytytä AINA käsi suorana pois tuotteen päältä. Iloista ja turvallista vuodenvaihdetta toivottaen Pääpyrokraatti Ilotulittamisen ilot PÄÄKIRJOITUS 16
RkJQdWJsaXNoZXIy Mjk0MTY=