Milloin tiesit että haluat nimenomaan valmentajaksi ja oliko se pienestä pitäen haaveena ja ammattina?
Nuorena haaveilin monista asioista. Ensin taiteilijan urasta teatterissa, sitten koripallon pelaamisesta huipulla. Valmentajaksi eksyin hieman vahingossa, ja ensimmäiset vuodet se olikin enemmän hauska tapa nauttia urheilusta, vaikka pieni polte oli kenties sisällä jo syttynyt. Kun aloitin Susijengin videovalmentajana kesällä 2010 tajusin aika nopeasti, että nyt tässä ollaan jo aika mielenkiintoisten vaihtoehtojen äärellä. Sitä seurasi pian monta päätöstä opiskelun ja elämän kannalta, joilla nykyiselle tielle päädyin.
Kun oma peliurasi päättyi polvivammaan, aloititko silloin valmentamisen vai olitko jo Namikan edustuksen 2002 – 2004 ja korisliigan peleissä apuvalmentajana tai valmennuksessa mukana?
Valmennuksen avuksi päädyin syksyllä 2004, kun polveni vaati leikkaushoitoa. Alussa toimin lähinnä yleismiehenä, joka kuulutti otteluita, vietti päivät toimistolla ja auttoi joukkueen amerikkalaisia alkuun uudessa kaupungissa ja maassa. Siinä saattoivat välillä lukion koulutehtävät jäädä vähemmälle huomiolle. Olen edelleen kiitollinen Turusen Mikalle, joka antoi juniorille poikkeuksellisen paljon vastuuta nuoresta iästä huolimatta. Eikä suomalainen koripallo paljoa menettänyt pelaajauran päättymisen myötä…
Miten päädyit Ranskaan valmentamaan? Ja eikö tämä ole toinen ranskalaisjoukkueesi jota valmennat?
Päädyin Ranskaan Henrik Dettmannin saatua valmennuspestin Strasbourgiin. Olimme työskennelleet jo edeltävät kaudet yhdessä Turkissa Besiktasissa. Seuraavalle kaudelle siirryin kuitenkin valmentamaan Pohjois-Ranskaan Gravelines-Dunkerquen joukkueeseen. Kokemus oli erittäin kasvattava ja hienoa oli huomata maan sisältä löytyvän täysin erilaiset kulttuurit. Viime kaudelle palasin kuitenkin takaisin Strasbourgiin, jossa nyt alkaa siis kolmas kauteni. Päävalmentajana toimivan Ranskan maajoukkueen valmentajan Vincent Collet apulaisena saa oppia päivittäin, ja muistikirja kannattaa kantaa mukana joka aamu toimistolle.
Kun olet ollut Susijengissä ja maajoukkueessa mukana niin onko tavoite olla maajoukkueen päävalmentajana lähitulevaisuudessa tai myöhemmin?
Omat tavoitteet ovat paljon arkisemmissa asioissa ja lähempänä huomista päivää. Toki haluan saavuttaa ja kokea mahdollisimman paljon valmentajana, ja sen eteen jaksaa tehdä ympäri vuoden myös töitä. Jos pelaajan sanotaan tarvitsevan mahdollisimman kovia pelejä kehittyäkseen, voidaan samaa sanoa myös valmentajan osalta. Toisaalta valmentaminen on pitkälti hetkessä elämistä. Tärkein asia ja tavoite on kuitenkin pitää mahdollisimmat hyvät harjoitukset huomenna.
Miten pelaajat ovat suhtautuneet nuoreen valmentajaan? Nyt olet vasta 32-vuotias ja edelleen monesti pelaajat ovat sinua vanhempia. Erityisesti silloin kun 25-30 – vuotiaana komensit ja neuvoit, millaista oli valmennus ja miten muuttunut viimeisen 10 vuoden aikana suhtautuminen?
Olen tähän kysymykseen tottunut vastaamaan vuosien saatossa. Oma auktoriteetti rakentuu jokaiselle luonnollisella työskentelyllä. En ole koskaan ollut aggressiivinen tai räyhäävä luonne, enkä sellainen ole varmasti jatkossakaan. Vanhemmat pelaajat kunnioittavat sinua, jos osaat asiasi. Tietotaito ja sitoutuminen vaistotaan ja sillä luodaan luottamusside, jossa ikävuosia ei lasketa. Toki käytän itse edelleen nuorta ikääni ja kenties ulkonäköäkin välillä huumorina päivittäisessä työssä.
Kuinka usein käyt kotikulmilla Lappeenrannassa ja nähdäänkö sinut Namikan peleissä tämän talven aikana, jos on sopiva tauko Ranskan liigan ja Susijengin peleissä?
Viime vuosina olen ehtinyt käydä todella vähän. Kesäpäivät Suomessa ovat sujuneet Helsingissä, jossa olen asunut viimeiset kaksi kesää. Maajoukkueen tiivis tahti pitää kiireisenä, mutta jos tulevalla kaudella kalenterit sopivat kohdalleen niin Urheilutalolla on aina nostalgista vierailla.
Nähdäänkö sinua kotimaan parketeilla valmentamassa vai oletko seuraavat 10 vuotta ulkomailla perheesi kanssa?
Tässä ammatissa on oppinut elämään päivä kerrallaan. Jokaisesta hetkestä pitää nauttia, eikä kannata suunnitella tai pelätä tulevaisuuden haasteita. Olen onnellinen, että olen päässyt valmentamaan korkealle tasolle, ja omat tavoitteet liittyvät pitkälti myös siellä etenemiseen. Toisaalta mielenkiintoisia haasteita voi löytyä myös Suomesta, mutta parempi elää nyt kausi kerrallaan.
Mitä terveisiä lähetät erityisesti Namikan junioreille? Auto-Sunihan auttaa erityisesti 4-9-vuotiaita harrastuksessa alkuun maksamalla heidän salivuoronsa kevääseen 2021 joka erittäin hieno asia lajikulttuurin osalta perinteisessä koripallokaupungissa.
Tämä uutinen lämmitti kovasti mieltä. Jaksakaa harrastaa ja nauttia urheilusta. Pelatkaa ja viettäkää aikaa kentillä ja saleilla. Parempaa ympäristöä hyvälle kasvulle nuoruuteen ei ole olemassa, kuin mitä urheiluseurat ja joukkuetoverit voivat sinulle tarjota!
Miten kehittyy parhaiten koripalloilijana ja mitä otettava huomioon erityisesti murrosiässä ja aikuisuuden kynnyksellä?
Elämällä ja hengittämällä koripalloa joka päivä. Eniten töitä tekevät erottuvat muista, mutta suurin lahjakkuus on kuitenkin aito rakkaus lajia kohtaan. Olen saanut valmentaa kahta NBA:n huippuvarausta Lauri Markkasta ja Frank Ntilikinaa, ja tässä he lopulta erottuvat muista potentiaalisista huipuista. Työnteosta ei saa tinkiä, mutta harjoittelun ja pelaamisen pitää kuitenkin olla hauskaa.
Susijengillä on tärkeitä pelejä taas edessä. Milloin olet seuraavan kerran penkin takana Henrik Dettmannin ja Susijengin pelaajien kanssa ja missä?
Susijengin urakka kohti 2021 EM-kisoja alkaa helmikuussa. Syksy keskitytään nyt otteluihin Strasbourgin kanssa. Helmikuussa meidän karsinnat alkavat parhaalla mahdollisella haasteella, kun Serbia saapuu vieraaksi karsintojen avausotteluun Espoossa.
Mikä on mottosi?
Valmennuksessa noudatan pitkälti ajatusmallia, jossa itse opittu ja koettu on aina monin verroin vahvempaa oppia, kuin toisen sinulle opettama tai kirjoista luettu. Olen myös pyrkinyt elämään elämääni samalta ajatuspohjalta.
